...menetetyt vuodet...

Degerbyläiset serkukset Maj-Britt ja Viola Hindersson lähetettiin 8-vuotiaina Ruotsiin, keväällä 1945. Molemmilla oli pikkuveljet mukanaan, Maj-Brittin pikkuveli Alf oli 4, Violan veli Bror Erik oli 5.
- Pidä huolta Alfista, Maj-Brittin äiti sanoi ennen matkaa.
- Sitten istuimmekin jo Varbergin postikonttorilla Hallandissa, ja kaikki, jotka halusivat sotalapsen sai tulla valitsemaan. Sitten tuli yksi, joka osoitti minua, mutta en saanut veljeäni mukaan. Se oli kurjaa, Maj-Britt muistelee, ja kertoo, ettei hän antanut periksi, ennen kuin hän tiesi, missä Alf oli.

Ensimmäinen perhe muutti mielensä sotalapsen suhteen. Mutta sitten Alf pääsi Hulda Larssonille, ja kaikki oli taas hyvin.
- Alf itki äidin perään, kun lähdimme Ruotsiin, ja ruotsalaisen äidin perään, kun palasimme Suomeen, Maj-Britt kertoo.
- Meillä oli Ruotsissa hyvät oltavat, mutta tunsin oloni jaetuksi, kun oli kaksi kotia. Minua on koko elämäni vaivannut se, etten oikein tiedä mihin kuulun, Alf kertoo.
Viola ja hänen veljensä pääsivät samaan perheeseen, mutta he eivät ole halunneet käydä jälkeenpäin vierailulla. Maj-Britt ja Alf ovat käyneet vierailulla ja pitäneet yhteyttä Ruotsiin.
Mutta kun Maj-Britt ja Viola yrittävät muistaa laivamatkaa ja muita yksityiskohtia ajastaan sotalapsina, he huomaavat, että muistot ovat poissa.
- Ne ovat ne vuodet, jotka menetimme, Viola toteaa.

13 lasta lähti 10. toukokuuta Turusta kohti tuntemattomaa Ruotsia – kaikki samalla laivalla. Kaikilla on oma tarinansa ja kohtalonsa. Näitä muistoja ja kertomuksia esitellään Degerby Igor-museon uudessa näyttelyssä. Mukana on myös karjalaispojan kertomus sekä tarina pienestä matkalaukusta, joka lähetettiin pojan mukana Ruotsiin. Katso museon aukioloajat tästä.

Kuvagalleriasta löytyy lisää kuvia sotalapsista, jotka ovat esillä museon näyttelyssä.